Loman jälkitunnelmissa

Suomi. Kolmen vuoden tauon jälkeen kesäinen Suomi häikäisi huikean vehreällä kauneudellaan ja valoisuudellaan, vaikka ajankohdaksi olikin valikoitunut heinä-elokuun vaihde. Kanssaihmiset varoittelivat lomalaista etukäteen poikkeuksellisen ankeista kesäkeleistä, mutta suuntasin pohjoiseen reippain mielin. Tiesin, että ainakin Suomessa ainoastaan marras-, joulu- ja tammikuussa vierailleelle miehelleni luvassa olisi joka tapauksessa positiivinen yllätys.

Matkalla koukkasimme Istanbulin kautta, jossa tutustuimme vuorokauden ajan turistien kansoittamaan Sultanahmetiin. Tutuiksi tulivat falafelin lisäksi myös Sininen moskeija ja Hagia Sofia. Istanbul vaikutti ehdottomasti kohteelta, jossa vierähtäisi helposti useampikin päivä. Tosin maassa vallitseva hieman epävakaa tilanne vaikutti omalta osaltaan siihen, että lentokoneeseen nousi poikkeuksellisen hyvillä mielin.

Suomen-vierailumme starttasi elämyksellisellä saunareissulla kodikkaaseen Uunisaareen. Rakkaiden ystävien tapaaminen, kylmä saunajuoma ja hämyinen kesäilta antoivat lomalle täydellisen aloituksen.

Suomen-vierailu herättää ainakin tässä ulkosuomalaisessa monenlaisia ajatuksia. Tuttuuden, vieraantuneisuuden, kulttuuristen koodien, kuukausitolkulla himoittujen elintarvikkeiden ja rekisteröitävissä olevien muutosten sekamelska pistää miettimään ja hahmottamaan omaa elämää kerta toisensa jälkeen uudenlaisesta näkövinkkelistä.

Suomessa mieleen hiipii aina vääjäämättä kysymys siitä, että entä jos tämä olisikin minun arkitodellisuuteni, jos asuisinkin täällä? Viime vuosien aikana miehen raahaaminen perässä on aiheuttanut omat haasteensa. Kotikenttäetu vaikuttaa luonnollisestikin parisuhteen dynamiikkaan. Nopeaan päätöksentekoon tottuneelle ja langat mielellään käsissään pitävälle miehelleni on täysin ymmärrettävästi kova paikka omaksua pariksi viikoksi passiivinen rooli, ja seurata mukanani paikasta toiseen, agendaan juurikaan vaikuttamatta.

Suomessa käyntiin liittyy aina paineita, sillä aikataulu on yleensä varsin tiukka. Vierailukohteita ja tavattavia ihmisiä olisi aina rutkasti enemmän kuin ajalliset realiteetit antavat myöten, mutta ystävien ja sukulaisten tapaaminen on joka kerta aivan yhtä ihanaa ja tärkeää. Olen siitä onnellisessa asemassa, että minulla on säilynyt monista ulkomailla vietetyistä vuosistani huolimatta monta rakasta ystävää myös Suomessa, ja tänä kesänä onnistuin tapaamaan Helsingissä myös monia Buenos Airesista lennähtäneitä kesälomalaisia.

Se. että asun nyt Euroopassa, tuo aivan uudenlaista levollisuuden tunnetta — enää en juokse viimeisiä Suomessa viettämiäni päiviä ahdistuneena paikasta toiseen haalien kaikkea sitä, mitä kuvittelisin seuraavan vuoden aikana mahdollisesti tarvitsevani. Sen sijaan voin käydä kaikessa rauhassa syömässä lempiravintolassani ja ajatella lähtiessäni, kuinka etuoikeutettu olenkaan, että olen saanut kokea niin monenlaisia hyvästejä ja jälleennäkemisiä.

Blogiyritys vol.2

Kahdeksan vuoden hiljaiselon jälkeen päätin vihdoinkin antaa bloggaamiselle uuden mahdollisuuden. Edellinen blogini taisi elää peräti kahden postauksen verran, ja vakaana aikomuksenani on, että tästä julkaisusta tulee vähintäänkin yhtä pitkäikäinen.

Tässä blogissa aikomuksenani on pohdiskella ympäröivää maailmaa ja todellisuutta yhdenlaisen paluumuuttajan näkökulmasta. Muutin Suomesta opintojeni vuoksi alkuvuodesta 2004, ja tarkoituksenani oli palata Suomeen viimeistään vuonna 2007. Nyt, tuon aikarajan umpeuduttua jo aikpäivää sitten, olen vaihtanut mannerta kahteen otteeseen, remontoinut asunnon Etelä-Amerikassa, enkä ole edelleenkään valmistunut.

Palasin noin neljä kuukautta sitten takaisin Eurooppaan 11 Argentiinan Buenos Airesissa vietetyn vuoden jälkeen, mutta tieni ei viennyt takaisin Suomeen, vaan asetuin Maltalle. Mukanani seurasi argentiinalainen mieheni, joten blogissani sivutaan myös monikulttuurista parisuhdetta.

En pidä ajatuksiani erityisen kiinnostavina, mutta koen kirjoittamisen luontevaksi ja itselleni sopivaksi ilmaisukanavaksi. Blogin perustaminen on ollut suunnitelmissani jo pitkään, ja tänään suunnitelma vihdoinkin konkretisoitui tämän tuotoksen muodossa.

En uskalla sanoa, kuinka ahkerasti blogiani päivitän, mutta kuten sanottua, pyrin kunnianhimoisesti ylittämään ainakin kolmen postauksen rajan.